Lasin uunitekniikoiden historiaa

Ensimmäiset vuosituhannet

Lasia käytettiin jo esihistoriallisena aikana ennen kuin ihminen oppi valmistamaan sitä itse. Obsidiaani on tulivuorten synnyttämää tummaa ja kovaa luonnon lasia. Ensimmäiset lasiesineet olivat siitä hiomalla valmistettuja työkaluja ja nuolenkärkiä.

Lasin valmistustaidon synnystä on erilaisia teorioita. Varhaisin ihmisen valmistama lasiaine oli keramiikan lasite, jota käytettiin noin 10 000 vuotta sitten. Lasi kehittyi mahdollisesti sen pohjalta itsenäiseksi materiaaliksi Mesopotamiassa, nykyisen Irakin alueella. Varhaisimmat esineet ovat noin vuoteen 2500 eKr. ajoitettuja amuletteja ja lasihelmiä.

Lasiesineitä on siis valmistettu jo yli 4 000 vuoden ajan. Lasinpuhallus keksittiin noin 2000 vuotta sitten, joten muita valmistusmenetelmiä käytettiin yli 2000 vuotta. Osa näistä menetelmistä on sukua nykyisille uunitekniikoille.

Lasiastioita on valmistettu 1600–1400 eKr. Mesopotamiassa ja Egyptissä sulattamalla lasimurskaa muotissa tai valamalla siihen sulaa lasia. Savisydäntekniikassa metallitangon päälle muovailtiin esineen sisämuoto esimerkiksi savesta. Se kastettiin sulaan lasiin tai ympärille kieputettiin sulaa lasinauhaa joka tasoitettiin. Jäähdytyksen jälkeen sisäosa, sydän, kaiverrettiin pois. Lopputulos oli pieni, usein pullomainen esine. Myös mosaiikkilasia valmistettiin varhain. Yksivärisiä tai kuvioituja lasitankoja leikattiin siivuiksi, sommiteltiin levyiksi ja sulatettiin yhteen. Levyä käytettiin sellaisenaan esimerkiksi seinätiilinä, tai se kuumennettiin ja taivutettiin astian muotoon muotin päällä.

 

piirros-mosaiikkilasi.png

Lasiesineet viimeisteltiin hiomalla ja kiillottamalla. Lasi oli heikosti, jos ollenkaan läpinäkyvää.

Menetelmät olivat hitaita ja taitoa vaativia. Kun lasipuhallustaito keksittiin vuoden 50 eea. paikkeilla, se syrjäytti aiemmat menetelmät niitä tehokkaampana ja monipuolisempana.

Teknologinen kehitys

Lasin valmistusmenetelmät sekä itse lasimateriaali kehittyivät vuosisatojen kuluessa. Potaska- ja soodalasin rinnalle tuli 1600-luvun lopulla lyijylasi eli kristalli. Borosilikaattilasi kehitettiin 1900-luvulla.

Tasolasia, eli lasilevyä käytettiin ikkunoiden lisäksi peileissä. Aluksi tasolasia saatiin valamalla ja puhaltamalla, 1900-luvun alussa sitä valmistettiin jo koneellisesti vetämällä ja valssaamalla. Float-menetelmän keksiminen vuonna 1959 mullisti tasolasin valmistuksen.

Lämmönlähteen vaihtuminen puusta kaasuun ja öljyyn, ja 1950-luvulla sähköön, on joka askeleella muuttanut lasinvalmistusta. 1920-luvulta alkaen on kehitetty uunien valmistukseen aineita, jotka kestävät paremmin korkeita lämpötiloja ja ovat keveämpiä, vähemmän varaavia ja eristävämpiä. Uunitekniikoille on ollut tärkeää myös uunin lämpötilojen kontrolloimisen ja mittaamisen kehitys. Mitta-antureilla ja ohjelmoitavilla elektronisilla ohjausyksiköillä uunien käyttö on huomattavasti helpompaa kuin polttoaineen määrää säätämällä ja keraamisia, eri lämpötiloissa taipuvia keiloja tarkkailemalla.

 

No images were found.