Lasiuunissa on oleellista, että lasin saa kuumennettua ja jäähdytettyä mahdollisimman tasaisesti. Lasiuuneja (lasinmuokkausuuni, sulatusuuni) valmistetaan erityisesti uunitekniikoita varten, mutta menetelmästä riippuen myös keramiikka- tai posliininpolttouunit voivat olla käyttökelpoisia.

Aiemmin lämpö on tuotettu puuta, puu- ja kivihiiltä sekä öljyä polttamalla. Kaasua käytetään edelleen mm. teollisuudessa lasin lämpötaivutusuuneissa, mutta myös pienissä lasinmuokkausuuneissa. Jälkimmäiset ovat Suomessa harvinaisia. Infrapunauunit sopivat tasolasin sulatukseen, taivutukseen ja lasimaalaukseen. Ne eivät kuitenkaan sovi kaikkiin uunitekniikoihin, mm. lasin sulattamiseen kipsiseosmuotissa. Lasia voi sulattaa jopa tavalliseen mikroaaltouuniin laitettavissa kapseleissa. Mahdollisuus lämpötilojen kontrollointiin – ja varsinkin jäähdytykseen – on huono. Mikroaaltouunikapseleiden käytössä on syytä kiinnittää erityistä huomiota turvallisuuteen.

Nykyisin lasinmuokkausuunit ovat yleensä sähköuuneja käytön helppouden ja edullisuuden vuoksi. Pienimmät sähköuunit toimivat tavallisella verkkovirralla ja ne voi sijoittaa jopa pöydälle. Yleensä uunit tarvitsevat kuitenkin voimavirran. Sähkö kuumentaa uunin sisäpuolelle asennetut, metallilangasta kierretyt vastuselementit. Ne voivat sijaita uunin ylä- tai alaosassa, seinämillä – tai kaikilla näillä.

Lämmön tulosuunta, eli vastuselementtien sijainti, vaikuttaa siihen, millaisille lasitöille uuni sopii parhaiten – toisinaan jopa siihen, millä nopeudella lämpötilaa on nostettava ja laskettava. Kaappimallisissa uuneissa ovi on uunin sivulla. Arkku-uuneissa uunin kansiosa avautuu. Lasiuuneissa on tyypillistä että uunin koko yläosa nousee pöytämäisen alaosan päältä.

Uunitekniikoissa käytetään alle 900–1000°C lämpötiloja. Uunimateriaaleilta ei siksi vaadita yhtä suurta kuumankestävyyttä kuin keramiikkauuneissa. Metallirunkoisten lasiuunien eristeenä käytetään poltonkestäviä kuitumateriaaleja tai huokoisia eristetiiliä. Ne ovat kevyitä, hyvin eristäviä, eivätkä varaa lämpöä samalla tavalla kuin raskaat eristystiilet. Liian varaavassa uunissa on lasin kiteytymisriski. Uunin tiiviys on tärkeää, jottei synny lämpövuotojen aiheuttamia lämpötilaeroja.

Ohjauskeskus

Lämpötilan nousu- ja laskunopeus sekä pitoaika vaihtelee polton eri vaiheissa. Nykyaikaisiin digitaalisiin ohjauskeskuksiin vaiheet on helppo ohjelmoida.

Tarkoitukseen sopiva uunin ohjauskeskus on oleellisen tärkeä. Sitä valittaessa on varmistettava, että lämpötilaa voi myös laskea kontrolloidusti – osalla ohjaimista onnistuu vain kuumennus. Vaiheita on voitava ohjelmoida riittävä määrä.

Joissain ohjauskeskuksissa voi valita, määritelläänkö lämpötilan muutoksen nopeus kyseisen vaiheen kestona (x minuuttia) vai nopeutena (x astetta tunnissa, °C/h).

Uunikalusto

Esineet asetetaan lasi- tai keramiikkauunissa uunilevylle. Se on usein keraaminen levy. Lasiuuneissa käytetään myös esimerkiksi poltonkestävistä kuitumateriaaleista tehtyjä levyjä tai Robax-lasilevyä. Uunilevy asetetaan oikeaan tasoon pylväiden (jalat, tuet) varaan.

Lasin kanssa kosketuksiin tulevat pinnat käsitellään uunipesulla (muottisuoja, erotusaine), joka estää lasin kiinni tarttumisen. Saatavana on valmiita tuotteita, mutta niitä voi sekoittaa itsekin. Yksinkertainen uunipesu saadaan esimerkiksi vedestä, hienojakoisesta alumiinioksidista (50%) ja kaoliinista (50%). Ohuehkoa lietettä sivellään pintaan useana ohuena ristikkäisenä kerroksena. Kunkin kerroksen annetaan kuivua ennen uutta sivelyä. Uunipesun on oltava täysin kuiva ennen lasin lisäämistä. Uunipesun tasaisuus ja laatu on tärkeää silloin kun lasi tulee suoraan sitä vasten. Tasolasia yhteensulatettaessa uunipesu tulisi uusia aina uutta sulatusta varten.

 

Tasolasin yhteensulatukseen ja lämpötaivutukseen sopivan lasiuunin (oik) vastukset ovat usein kannessa. Uunin koko yläosa avautuu saranoiden varassa. Vasemmalla keramiikkauuni, jossa vastukset ovat sisätilan sivuilla. Se sopii hyvin mm. muottiinsulatuksiin.